Näkyykö sähköpostiosoitteeni teille? Siis teille, jotka tänne olette eksyneet?
Tämän blogin suosituimmat tekstit
Pitkä synkkä kolkko ja tylsä ajanjakso elämässäni oli vv. 1972-1981. Ei edes kavereita minulla ollut. Kirjoittelinko? - no sen verran että voi sanoa. Ei ollut kritiikkiä. Ja minä olen ihmisenä kuin lumipallo, tai -vyöry, ei minusta ole Kestävien Asioiden Etsijäksi. Join, juon, juon vieläkin liikaa. Juominen on raskasta, mutta juodessa unohtaa muita raskaita asioita. Ei kaikkea kestä, ei kukaan, vahvinkin hajoaa liimauksistaan kuin palsasta tehty lennokki. Sulkasatoa, me hajoamme. Madame, aurinko keltaa puunrunkoa, joka on polvihousuinen poika, herännyt vasta juuri. Ja joka yö, joka ikinen yö se kusee alleen. Ja minä joudun siivoamaan paikat, minua se vituttaa. Tiedän, saan siitä palkan, en minä mitään palkkaa saa, vähän viinaa ja leipää vain ja silittelyä. Viimeksi kun minulla oli rahaa – voi että siitä on kauan aikaa - ostin kaksi tuolia. Ne ovat ihan eri mallisia mutta panin ne istumaan toisiaan vastatusten, nyt ne käyvät dialogia. Minusta on huvittava katsella niitä. Elämäss...
” Kuule... o li kerran koulu, liidunhajuisia luokkahuoneita, ja käytävillä takit roikkuivat koukuissa kuin eläinten taljat. Pulpettien kolinaa. Kokeita silloin (juuri) kun linnut muutti etelästä. Ja kiekkokaukalon jää sulaa. Pajunkissat pulpahtelevat näkösälle kuin klitorikset. (Käydään vintillä.) Golf-housuja, vappumerkkejä, H-4sia. Kirskuu liitu ja kirjanlehdet suhisee ja paperi rahisee kynänterän alla. Voihkii kuin vompatti. Pyyhekuminhajua ja tuppikullinujoutta ja huonosti pureskellun ruoan hajua, leijuu kaikkialla... Of Göös.” Aamun valo on terävää ja lasimaista kuin Blaken luomat hahmot ja se siistii sielua enkelten totkuista. ELI, ELI LAMA SABAKTANI. Fotosynteeseihin uupuneet pajupehkot lerputtavat nahkeankuivia lehtiään, alhaaltapäin ne on kuin anelevia vauvan käsiä. Milyj drug, ja znaju... Ihmisten ympäröimänä, kun herää, tuntee että on elänyt Elämänsä väärin. Ei päde että osaa laskea ...
Mikis, en minä ainakaan näe missään täällä sähköpostiosoitetta.
VastaaPoistaHyvä. Oikein hyvä. En etsi julkisuutta.
PoistaAjattelin että joskus kirjoittelen tänne jotain. Mutta en nyt ihan vielä.
No heti tulit julkiseksi. Maailma katsoo nyt sinua. Älä kirjoita tänne mitään.
PoistaPari selitystä tähän aluksi.
VastaaPoistaMinua usein on nolottanut sellainen, että kun esim. Iineksen blogissa moniäänisesti keskustellaan jostakin asiasta, niin sitten sinne tungen minä omine höpötyksineni ja alan puhua ihan puuta ja heinää. Ajattelinkin että minun on parempi puhua puuta ja heinää omassa avaruudessani, eikä sekoittaa muiden keskustelua.
Keskustelen mielelläni edelleen eri foorumeilla, mutta pyrin olemaan asiallinen ja pysyä asiassa. (Kuten Ahti Karjalainen, joka aina kun häneltä kysyttiin mitä hän oli keskustellut Neuvostoliiton johtohenkilöiden kanssa, totesi että: Keskustelimme molempia asiapuolia kiinnostavista asioista. Ei ikinä mitään muuta!) Niinpä mieleeni juolahti naputella asiaankuulumattomat jorinani tänne, jossa muita häiriköimättä voin muistella asioita, jotka muistan... ja unohtaa ne mitä en millään muista. (heh he) Mihinkään alkeelliseenkaan kirjalliseen loistokkuuteen en pyri, koska sellainen on tylsää, tavattoman tylsää. Luotan enemmän vapaaseen assosiaatioon. Ja jos joku näitä juttuja lukee, omaapa aikaansa tuhlaa, minulle se on samantekevää.
Fragmentteja... lyhyitä proosapätkiä... järjestyksettä. Tms.
Minua taas surettaa, jos et enää kirjoita tarinoitasi blogini kommentteihin. Niistä on tykätty kovasti. Ne ovat kaataneet muureja ja toimineet monelle sillanrakentajina eteenpäin. Niissä on ihmisen tunteiden skaala klovnin naurusta kyyneliin saakka. Kunpa saisi lukea niitä jatkossakin. Ja parasta niissä on ollut nimenomaan se, kun ne poikkeavat aiheesta ja vievät uusille raiteille. Juna kulkee. Yksi on varmaa: aina on menty eteenpäin. Älä nyt vaan, mikis, ala kirjoittaa vain täällä.
PoistaVaikka kyllä sinua täälläkin luen, ja varmaan monet muutkin. Liikaa et voi kirjoittaa. Onnea blogillesi ja onnea jatkolle meikäläisen paasausten perässä.
Sinutko unohtaisin... en nyt ikinä! Vieraanvaraisuudestasi olen saanut nauttia vaikka kuinka monta vuotta - en edes muista kuinka monta?, ja toivottavasti edelleen. Aina kun saan inspiraation, paukatan lastin tulemaan sun köökkiis (= blogiisi). Ajattelin vain että esim. miten Nylan jutut sinne sopisi, tai sopisi minnekään, ei ne oikein sovi, siks mä ajattelin tallentaa niitä tänne. Ja sen semmosta muuta mistä ei keskustelunaiheeksi ole. Yms.
PoistaLentosuukkoja!