”Kuule... oli kerran koulu, liidunhajuisia luokkahuoneita, ja käytävillä takit roikkuivat koukuissa kuin eläinten taljat. Pulpettien kolinaa. Kokeita silloin (juuri) kun linnut muutti etelästä. Ja kiekkokaukalon jää sulaa. Pajunkissat pulpahtelevat näkösälle kuin klitorikset. (Käydään vintillä.) Golf-housuja, vappumerkkejä, H-4sia. Kirskuu liitu ja kirjanlehdet suhisee ja paperi rahisee kynänterän alla. Voihkii kuin vompatti. Pyyhekuminhajua ja tuppikullinujoutta ja huonosti pureskellun ruoan hajua, leijuu kaikkialla... Of Göös.”

 

Aamun valo on terävää ja lasimaista kuin Blaken luomat hahmot ja se siistii sielua enkelten totkuista. ELI, ELI LAMA SABAKTANI. Fotosynteeseihin uupuneet pajupehkot lerputtavat nahkeankuivia lehtiään, alhaaltapäin ne on kuin anelevia vauvan käsiä.  

 

Milyj drug, ja znaju...

 

 

Ihmisten ympäröimänä, kun herää, tuntee että on elänyt Elämänsä väärin. Ei päde että osaa laskea

                                                                                       aRb

                                                                                       (Ex):aRx. xRb,

                                                                                       (Ex, y):aRx. xRy. yRb,

                                                                                       . . .  .                                  

                      eikä kansakoulun suomenkielen kymppi (10, kymmenen) auta.

 

 

 

 

Kommentit

  1. Saint Peppone - Järkkyneen mielen luostari 2,023. syyskuuta 2025 klo 16.33

    Olet varmasti lukenut Hannu Salaman "Olli, Orvokki ja minä".
    Jotenkin samanlaista mutta kuitenkin sellaista henkeä jonka osaan nähdä sieluni silmin ja johon on helppo samaistua.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

  Pitkä synkkä kolkko ja tylsä ajanjakso elämässäni oli vv. 1972-1981. Ei edes kavereita minulla ollut. Kirjoittelinko? - no sen verran että voi sanoa. Ei ollut kritiikkiä. Ja minä olen ihmisenä kuin lumipallo, tai -vyöry, ei minusta ole Kestävien Asioiden Etsijäksi. Join, juon, juon vieläkin liikaa. Juominen on raskasta, mutta juodessa unohtaa muita raskaita asioita. Ei kaikkea kestä, ei kukaan, vahvinkin hajoaa liimauksistaan kuin palsasta tehty lennokki. Sulkasatoa, me hajoamme. Madame, aurinko keltaa puunrunkoa, joka on polvihousuinen poika, herännyt vasta juuri. Ja joka yö, joka ikinen yö se kusee alleen. Ja minä joudun siivoamaan paikat, minua se vituttaa. Tiedän, saan siitä palkan, en minä mitään palkkaa saa, vähän viinaa ja leipää vain ja silittelyä. Viimeksi kun minulla oli rahaa – voi että siitä on kauan aikaa - ostin kaksi tuolia. Ne ovat ihan eri mallisia mutta panin ne istumaan toisiaan vastatusten, nyt ne käyvät dialogia. Minusta on huvittava katsella niitä. Elämäss...
Lue lisää