Fragmentteja

  ... Vaihtoehtoja ei ole, tai jos on, miksi murehtia niitä. Mennyt valo pursuaa maisemasta. Jo syksyllä satoi lunta ja säikähtänyt ruoho narskui kun käveli sen yli. Näitä öitä, jolloin ei tiedä mitä käsillään tekisi, on ollut ennenkin, äläkä välitä. Tiili­kattoja. Tai ei kai. Hilsettä takin harteille kuin koimyrkkyä, North State askin kyljessä enkelinkuva. Muistatko kun kahlaat Trondheimin vuononrantaa ja katsot merelle, olet vasta äsken tutustunut häneen, ja tuuli pieksää hotellin lipputangonnaruja poin-g poing poin-g . Olet surullinen, hyvin surullinen. ‘Pidän eläimistä, hän sanoo, et pitäisi, sinä sanot, miksen, hän kysyy ’ ...   Muuten vaan, sanon minä.   Palelet, hampaasi kalisee, olet kuin posliinia. ” Kamala yö ”, sanot ja haukottelet, venyttelet niin että tissisi näkyy. Miten niin? ” En saanut nukutuksi kun junat kolisi ”. Eihän tästä mikään rata ohi mene. Koska olemme Maarianhaminassa, Camping alueella. Hän katsoo minua, kuin kummajaista, polttelen te...

  "Tänään on jouluaatto ja juon glögiä Telakkatienkadulla, kapakan nimi on Laivakoira, sen seinällä roikkuu Bremen-laivan jugendtyylinen mainos. Kaikki on kohdallaan, pöydät ja tuolit omilla paikoillaan. Baaritiskillä kolme nuorta miestä jututtaa balettitanssijan näköistä naista, jokainen kai haluaa panna sitä, luulen niin. En ole heille kateellinen, en edes sille naiselle. Juon väsyneille kengille haisevaa kaljaani. Mitäs siitä, jumankauta. Joku kirkontorni minut tänne johdatti, en tiedä mikä kun en tunne tätä kaupunginosaa, kävelin vaan katua joka ei ottanut päättyäkseen, voi vittu kun se oli epämiellyttävää. Mutta sitten tupsahdin Tehtaankadulle, ja myöhemmin tähän kuppilaan. Täällä saa olla rauhassa. Hän ajattelee, että hänen suussaan on vaikka kuinka paljon DEM/DER/DAS sanoja, mutta hän ei osaa ääntää niitä oikein, vieraat kielet tuottavat ongelmia minulle. Hän lukee siniruutuisen vihonsivuille tekemiään teenvärjäämiä muistiinpanojaan... ohoh. Ei niitä ymmärrä! ”Aamulla lam...

  Pitkä synkkä kolkko ja tylsä ajanjakso elämässäni oli vv. 1972-1981. Ei edes kavereita minulla ollut. Kirjoittelinko? - no sen verran että voi sanoa. Ei ollut kritiikkiä. Ja minä olen ihmisenä kuin lumipallo, tai -vyöry, ei minusta ole Kestävien Asioiden Etsijäksi. Join, juon, juon vieläkin liikaa. Juominen on raskasta, mutta juodessa unohtaa muita raskaita asioita. Ei kaikkea kestä, ei kukaan, vahvinkin hajoaa liimauksistaan kuin palsasta tehty lennokki. Sulkasatoa, me hajoamme. Madame, aurinko keltaa puunrunkoa, joka on polvihousuinen poika, herännyt vasta juuri. Ja joka yö, joka ikinen yö se kusee alleen. Ja minä joudun siivoamaan paikat, minua se vituttaa. Tiedän, saan siitä palkan, en minä mitään palkkaa saa, vähän viinaa ja leipää vain ja silittelyä. Viimeksi kun minulla oli rahaa – voi että siitä on kauan aikaa - ostin kaksi tuolia. Ne ovat ihan eri mallisia mutta panin ne istumaan toisiaan vastatusten, nyt ne käyvät dialogia. Minusta on huvittava katsella niitä. Elämäss...