Eeron kertomus kun haki pankkilainaa opintojaan varten Forssan KOP-pankista.

 

Menin sinne reippain askelin ja selvin päin ja olin kammannut tukkanikin. Pankinjohtaja pyysi minut huoneeseensa. Obligatoristen asioiden jälkeen - kerroin mm. sen, että opiskelen luonnontieteitä Turun Yliopistossa, ja ne ovat erittäin hyvällä mallilla - ilmoitin asiani, että tarvitsen pankkilainaa. Summan olin ajatellut aika isoksi, kun ajattelin, ettei se kumminkaan niin paljoa anna, hyvä jos puolet, ja kun sanoin summan, se sanoi "ohoh". Oltiin molemmat vähän aikaa hiljaa, sit se kysyi että "paljonko Teillä olikaan talletuksia meillä?" Vastasi, ettei yhtään, ja lisäsin "jos minulla olisi, herra pankinjohtaja, niin enhän minä silloin lainaa tarvitsisikaan." Se oli samaa mieltä. Tai ainakin se myönteli että "niin, niin..." Sit se kysyi "No, olettehan Te kumminkin meidän pankin asiakas?" "En", minä sanoin, koska turha sitä oli valehdella, kyllähän se sen olisi saanut selville. Se katse muuttui vähän oudommaksi. "Eli Teillä on tili jossain toisessa pankissa?" "Ei ole", sanoin nopeasti, "ei ole." Se otti pöydältä kynän ja alkoi naputella sitä, mietti ja mietti. "Mutta haluatte meidän pankin asiakkaaksi?" "Kyllä, ehdottomasti", sanoin. "Nohhhh..." se sanoi, "voittehan Te tilin täällä avata ja lainaa voidaan antaa jos... niin, keitäs Te olette ajatelleet takaajiksi. Kaksi heitä tässä tapauksessa tarvitaan". "Nohhhh", minä ihan huomaamattani matkin häntä, "olen ajatellut, että toinen olisitte Te, herra pankinjohtaja." Sen posket alkoivat punertua ja paukutti kynäänsä entistä enemmän, kysyi sitten "Ja kuka olisi sitten se toinen?" "Sitä en ole vielä ehtinyt ajatella", sanoin, "mutta olen aivan varma että kyllä me yhdessä joku keksitään". Se punotti, tuijotti minua, alkoi sitten nauraa, nauroi ja nauroi. Vakavissani minä sinne olin mennyt, ja hieman loukkaannuin, mutta en sanonut mitään. Se taas tuijotti minua, osoitti sitten sillä kynällä minua ja sanoi että "kuulkaapas nuorimies, likviditeettinne on jossain muualla kuin täällä. Näkemiin."

 
Nohhhh, lähdin sitten sieltä pois.

 

 

Ps. Esittelen teille joskus - nyt en viitti - kuka Eero "Nyla" Nylund oli. Minä keksin hänelle sellaisen arvonimen kuin "Lounais-Hämeen Kolossi". Oli hän sen verran iso henkilöhahmo Forssassa. ..."ja suuri oli pelko vielä Kokkolassakin...."