16.7. XXXX

Haaveilenko? Miten on? Yöt menevät, päivät ovat, ajan yksiköt kuin linnut.

 

         Leijonanmurina kellarin holvistossa on vaiennut.

         Muistanko vielä rakkauteni… kaikki silmät?

         Surullista elämää, tupakansavu on hidasta.

         Hän ei osannut sanoa kuin että kyllähän se… niin… tai miksei.

         Hänen tehtävänsä on raamatullinen, hän on kustannuspäällikkö.

         Hänen viinilasissaan on kärpänen, sitä ei huomaa.

         Hän tekee minkä katsoo tähdelliseksi. 

 

 

Ps. 

Nuorimies runoili näin (ajan yksiköistä?) viimevuosisadalla. Olin lukenut Allen Ginsbergia, siitä tuo "leijonanmurina". Muusta en muista mistä on kyse, kustannuspäällikkö voi olla vaikka Vilho Viksten? 


 

 

 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

  Pitkä synkkä kolkko ja tylsä ajanjakso elämässäni oli vv. 1972-1981. Ei edes kavereita minulla ollut. Kirjoittelinko? - no sen verran että voi sanoa. Ei ollut kritiikkiä. Ja minä olen ihmisenä kuin lumipallo, tai -vyöry, ei minusta ole Kestävien Asioiden Etsijäksi. Join, juon, juon vieläkin liikaa. Juominen on raskasta, mutta juodessa unohtaa muita raskaita asioita. Ei kaikkea kestä, ei kukaan, vahvinkin hajoaa liimauksistaan kuin palsasta tehty lennokki. Sulkasatoa, me hajoamme. Madame, aurinko keltaa puunrunkoa, joka on polvihousuinen poika, herännyt vasta juuri. Ja joka yö, joka ikinen yö se kusee alleen. Ja minä joudun siivoamaan paikat, minua se vituttaa. Tiedän, saan siitä palkan, en minä mitään palkkaa saa, vähän viinaa ja leipää vain ja silittelyä. Viimeksi kun minulla oli rahaa – voi että siitä on kauan aikaa - ostin kaksi tuolia. Ne ovat ihan eri mallisia mutta panin ne istumaan toisiaan vastatusten, nyt ne käyvät dialogia. Minusta on huvittava katsella niitä. Elämäss...
Lue lisää
         ” Kuule... o li kerran koulu, liidunhajuisia luokkahuoneita, ja käytävillä takit roikkuivat koukuissa kuin eläinten taljat. Pulpettien kolinaa. Kokeita silloin (juuri) kun linnut muutti etelästä. Ja kiekkokaukalon jää sulaa. Pajunkissat pulpahtelevat näkösälle kuin klitorikset. (Käydään vintillä.) Golf-housuja, vappumerkkejä, H-4sia. Kirskuu liitu ja kirjanlehdet suhisee ja paperi rahisee kynänterän alla. Voihkii kuin vompatti. Pyyhekuminhajua ja tuppikullinujoutta ja huonosti pureskellun ruoan hajua, leijuu kaikkialla... Of Göös.”   Aamun valo on terävää ja lasimaista kuin Blaken luomat hahmot ja se siistii sielua enkelten totkuista. ELI, ELI LAMA SABAKTANI. Fotosynteeseihin uupuneet pajupehkot lerputtavat nahkeankuivia lehtiään, alhaaltapäin ne on kuin anelevia vauvan käsiä.     Milyj drug, ja znaju...     Ihmisten ympäröimänä, kun herää, tuntee että on elänyt Elämänsä väärin. Ei päde että osaa laskea ...
Lue lisää