16.7. XXXX

Haaveilenko? Miten on? Yöt menevät, päivät ovat, ajan yksiköt kuin linnut.

 

         Leijonanmurina kellarin holvistossa on vaiennut.

         Muistanko vielä rakkauteni… kaikki silmät?

         Surullista elämää, tupakansavu on hidasta.

         Hän ei osannut sanoa kuin että kyllähän se… niin… tai miksei.

         Hänen tehtävänsä on raamatullinen, hän on kustannuspäällikkö.

         Hänen viinilasissaan on kärpänen, sitä ei huomaa.

         Hän tekee minkä katsoo tähdelliseksi. 

 

 

Ps. 

Nuorimies runoili näin (ajan yksiköistä?) viimevuosisadalla. Olin lukenut Allen Ginsbergia, siitä tuo "leijonanmurina". Muusta en muista mistä on kyse, kustannuspäällikkö voi olla vaikka Vilho Viksten?